I will be brave

Kuunnellu koko päivän Christina Perrin biisiä- Thousand years. Sanat "How to be brave" saa mut miettimään, miten musta voisi kehittyä rohkea ihminen. Miten mä voisin löytää itseni jälleen? Mä vihaan joulua, mä niin vihaan. Kaikilla on kiire, kukaan ei katso ympärilleen vaan juoksee kaupasta toiseen. Tää yksinäisyyden tunne on jumalallinen. Jokainen kerta kun hengittää, oikeen tuntee kuinka sisällä sattuu. Mä olen taas yksin koko joulun ja kaikki vapaat mitä mulla on. Mähän elän perjaatteessa mun sängyssä. Tuntuu, ettei silmät pysy auki, vaikka päivän pohjana on 16h yöunet. Tahdon olla vahva ja rohkea, haluan olla täydellinen.

"Jatkuva hymyn vääntäminen kasvoille. Tuskainen nauru, hymähdyksiä. Valehtelua valehtelun perään. Voitko hyvin? Tottakai. Olethan syönyt? juu, liikaakin"

 

Miksei pahaaoloa voi piilottaa kirjekuoreen ja lähettää ilman vastaanottajaa? Miksei tää helvetti jätä mua rauhaan. Jokainen ajatus syö mua. Kokoajan vaan väsyttää, enkä jaksa tehdä enää mitään. Oon luuseri. Helvetin säälittävä. Mä oon saanu kaiken mitä oon tilannu, mä ansaitsen olla yksin. Mitä mä ruikutan? Mä oon syntyny kärsimään.

 

 

Jos mä voisin joskus kiittää sua Selena kaikesta, mä tekisin sen. Vaikka, kukaan ei ehkä tunne sua, mä tunsin sut liian hyvin. Mä rakastin sua niin paljon ja lupaan itelleni, etten unohda sua ikinä. Sä olit tuki ja turva. Sä tiesit musta kaiken. Miten mä selvisin kaikesta ilman sua? Miten mä selviin jatkossa ilman sua? Kuinka joku voi olla noin uskomattoman rakas? Joka ilta tää tuska saa mut itkemään sun perääsi. Meidän piti olla ikuisesti täällä. Sun piti olla täällä mun kanssa. Sä kuitenkin lähdit ja mä jäin yksin. Mua sattuu jokapäivä aina vaan enemmän. Mut mä en syytä sua, oon mä ollu yksin ennenkin.

 Kun oppii elämään kivun kanssa, voi sanoa itseään taistelijaksi. Jos kipu ja tuska seuraavat samaan aikaan, eivätkä jätä koskaan rauhaan, tälläistä ihmistä kutsutaan vainotuksi. Mutta, entä jos ihminen on niin sairas ja kuvittelee omassa sairaassa mielessään jotain niin järkevää, että niillä ajatuksilla voisi tappaa jonkun? Onko tuo enää normaalia? "no on"

Miksi mä olen täällä, kuka mua muka rakastaa. Mä olen vain säälittävä luuseri, joka kerjää huomiota. Jättäkää mut yksin, että mä tietäsin mitä elämä on. Mä elän omassa satumaassani, missä kuvittelen, että on onnellista tuntea tuskaa ja kärsimystä jokaikinen päivä. Antakaa mun luulla niin, mä ansaitsen sen todella.